Tilia cordata - Metsälehmus

Taimen korkeus             aurinkoinen/           Tavoitekorkeus

20-80cm                  puolivarjo              15-30 metriä

Metsälehmuksen luontaista levinneisyysaluetta on Eurooppa ja osa Kaukasiaa. Luontainen levinneisyysalue ulottuu Suomeen Vaasan korkeudelle asti. Metsälehmus onkin jaloista lehtipuistamme kaikkein pohjoisin. Suomeen se on tullut viimeisimmän jääkauden jälkeen, noin 5000 vuotta sitten, ja jo kivikaudella lehmus eli niinipuu oli tärkeä materiaali erilaisten punosten valmistamisessa. Niinen lähteenä lehmusta käytettiin aina 1800-luvulle asti. Runsaan ja kauan kestäneen niinen keräämisen vuoksi lehmus on suurelta osin hävinnyt luonnosta.

Metsälehmus kasvaa luontaisesti lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä. Sen latvus on muodoltaan kapea ja varsinkin vanhemmat oksat ovat riippuvakärkisiä. Lehdet ovat selvästi sydämenmuotoiset, herttamaiset ja pienehköt, alapuolelta hieman sinertävät. Kukat ovat tähdenmuotoiset, kalpean keltaiset ja sijaitsevat pystyissä pienissä viuhkoissa. Lehmus kukkii heinäkuussa, ja silloin sen tunnistaa vahvatuoksuisesta medestä, joka kerää ympärilleen runsaasti pölyttäviä hyönteisiä. Metsälehmukset pienehköt hedelmät ovat pinnaltaan lähes sileitä.

Kotipaikka

Eurooppa ja osa Kaukaasiaa. Suomessa luontaisena mutta harvinaisena Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja -Karjalan korkeudelle asti.

Kuvaus

Yksi- tai monirunkoinen puu, jonka runko on muhkuraton ja oksisto vanhemmiten hieman riippuva. Lehdet ovat herttamaiset. Kukkii keskikesän jälkeen, kukat tuoksuvia; hyvä hunajakasvi. Kaadettu lehmus vesoo kannosta, mutta (vastoin yleistä luuloa) lehmus ei tee varsinaisia juurivesoja.

Kasvupaikka

Aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka; keski- tai (mieluiten) runsasravinteinen lehtomaa. Sietää myös savisuutta, mutta vain rinnemailla.

Vyöhykkeet I–V.

Tuotantomaa: Puola