Juniperus Scopulorum "Moonglow" - Kalliovuortenkataja

                                      

Taimen korkeus 20-40cm                        aurinkoinen   

   

                                    

Juniperus scopulorum Moonglow'lla  on poikkeuksellisen näyttävät, hopeansiniset havut leveässä pyramidissa. Tällä kasvilla on erittäin houkutteleva väri, joka sopii erinomaisesti seuloihin, pensasaihioihin ja ryhmäistutuksiin. Se on tiheä, tiiviisti haarautunut ja hopeanharmaat lehdet heijastavat kuunvaloa - tästä nimi Moonglow. Saavuttaa 6 metrin korkeuden ja 2,5 metrin leveyden 10 vuoden kuluttua.

Tiheä monirunkoinen ikivihreä pensas, jolla on kapean pystysuora ja pylväsmäinen kasvutapa.

Tämä on suhteellisen vähän huoltoa vaativa pensas, ja se on parasta leikata myöhään talvella, kun äärimmäisen kylmän uhka on ohitettu. Peurat eivät erityisemmin välitä tästä kasvista ja jättävät sen yleensä rauhaan maukkaampien herkkujen hyväksi. Sillä ei ole merkittäviä negatiivisia ominaisuuksia.

Istutus ja kasvatus

Se kasvaa hitaasti, ja ihanteellisissa olosuhteissa sen voidaan odottaa elävän 70 vuotta tai enemmän.

Tätä pensasta tulisi kasvattaa vain täydessä auringonvalossa. Se sopeutuu hyvin sekä kuiviin että kosteisiin kasvuolosuhteisiin, mutta ei siedä seisovaa vettä. Sitä pidetään kuivuutta sietävänä. Se ei ole erityinen maaperän tyypin tai pH:n suhteen. Se sietää jonkin verran kaupunkien saastumista.

Kalliovuortenkataja on kotoisin nimensä mukaisesti Pohjois-Amerikan länsiosista Kalliovuorten alueelta ja niiden ympäristöstä. Levinneisyysalue yltää pohjois-eteläsuunnassa Kanadan lounaisosista Yhdysvaltojen halki Arizonan osavaltioon ja paikoin Meksikon pohjoisosiin. Se kasvaa yleensä n. 500–2700 m. korkeudella. Kalliovuortenkataja on kynäkatajan (Juniperus virginiana) läntinen vastine, sillä erot lajien välillä ovat pienet. Ne myös risteytyvät keskenään. Kalliovuortenkatajasta on jalostettu useita lajikkeita. Yksi suosituimmista on pystykasvuinen, siniharmaalehtinen lajike. Sen toi alkujaan markkinoille Pine Grow Nurseries -taimisto, Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa. Se valikoitui ilmeisesti ’Sky Rocket’ –lajikkeen luontaisesti syntyneiden siementaimien joukosta vuonna 1949. Lajike on pystykasvuisempi vanhempaansa verratuna ja alkaa vähitellen syrjäyttää sen Euroopassa. Kaukaa katsottuna kasvi muistuttaa ulkonäöltään vanhemmiten mm. välimerensypressiä (Cupressus sempervirens). 

Kalliovuortenkataja on hidaskasvuinen pieni puu, kasvunopeus voi olla n. 10–15 cm pituutta ja 5 cm leveyttä vuodessa. Se on yksi kapeimmista katajalajikkeista. Suomessa siitä voi tulla kasvupaikasta riippuen n. 1,5-3 metriä korkea ja 0,5-0,8 m kapea, yksirunkoinen, tiheäkasvuinen, pystyoksainen ja -kasvuinen, kompakti, pieni puu, jonka versot painautuvat tiiviisti pystysuoraan runkoa vasten. Puun kaarna on punaruskeaa. Nuoret versot ovat väriltään sinivihreitä. Kasvin suomumaiset, ainavihannat, vastakkaiset tuijamaiset lehdet ovat pehmeitä, teräväkärkisiä ja hopeansinisiä. Kooltaan ne ovat 1-3 mm. pitkiä. Hierottaessa niistä lähtee voimakas, pistävänäkin pidetty tuoksu.

Kalliovuortenkataja on kaksikotinen ja se kukkii loppukeväällä-alkukesällä. Hedekävyt ovat kooltaan n. 2-4 mm. Marjamaiset siemenkävyt ovat halkasijaltaan n. 5-8 mm. kokoisia. Niiden kypsyminen kestää n. 18 kuukautta. Ne muuttuvat kypsyessään hopeansinisiksi. 

Kalliovuortenkataja viihtyy parhaiten aurinkoisella paikalla. Se sietää ravinnepitoisuuksiltaan monenlaisia maaperiä. Parhaiten se viihtyy lievästi happamassa maassa. Maaperän tulee olla tuore ja läpäisevä, sillä kasvi ei siedä seisovaa vettä. Vakiintumaton nuori taimi tarvitsee säännöllistä kastelua. Vakiintunut kalliovuortenkataja sietää myös kuivia jaksoja. Kalliovuortenkataja ei viihdy kaupunkiympäristössä; Se ei viihdy kovin tiiviissä tai suolapitoisessa maassa. Kasvi ei tarvitse muotoiluleikkausta, sillä siitä kehittyy symmetrisen pylväsmäinen ilman leikkausta. Sairaat ja kuolleet oksat tulisi kuitenkin poistaa kasvista. Vaikka lajike on melko kapeakasvuinen, raskaan lumen aiheuttamien muotovaurioiden estämiseksi ainakin runsaslumisilla alueilla puun latvus olisi hyvä sitoa talveksi kasaan. Kasvi tulee suojata myös kevätauringolta esim. kietomalla se varjostusverkkoon. Kylminä talvina kalliovuortenkatajan nuoret versot voivat saada pakkasvaurioita. Lajike soveltuu myös ruukussa kasvatettavaksi. Tosin se rajoittaa kasvin kokoa. Ruukkukasvina se tarvitsee sään mukaan reilun kastelun n. 7-10 päivän välein. Kalliovuortenkataja on valitettavasti altis eräille tuhohyönteisille ja sienitaudeille. Lajikkeen sanotaan kuitenkin olevan täysin vastustuskykyinen kantalajia ja useita sen lajikkeita kiusaavalle päärynäpuille päärynäruostetta aiheuttavalle Gymnosporangium fuscum -sienelle .